Viikon kuva

7. joulukuuta 2015: Tässä pysäyttävässä panoraamassa nähdään Linnunradan galaksi, joka kaartuu ESO:n VLT-teleskoopin (Very Large Telescope) havaintotason yllä Cerro Paranalilla, Chilessä. Paranalin observatorio, joka sijaitsee 2635 metrin korkeudella merenpinnasta, on yksi maailman parhaimmista tähtitieteellisistä havaintopaikoista ja Euroopan maan pinnalta havaitsevan tähtitieteen lippulaiva. Galaksimme sumun ja pölyn muodostaman rakenteen laajuus näkyy huomattavalla tarkkuudella havaintotason halki kulkevana himmeänä hohtavana vyönä. Maasta käsin näemme Linnunradan nauhamaisena, koska meidän näkökulmastamme, katsoessamme kohti sen keskustaa yhdestä spiraalihaarasta käsin, näemme sen kiekon muotoisen rakenteen reunan. Galaksimme ympärillä on useita pienempiä seuralaisgalakseja. Tässä kuvassa vasemmalla näkyvät selvästi Pieni ja Suuri Magellanin pilvi – kääpiögalaksit, jotka kuuluvat Paikalliseen galaksiryhmäämme. VLT koostuu neljästä 8.2 metrin Yksikköteleskoopista (Unit Telescope, UT) ja neljästä 1.8 metrin Aputeleskoopista (Auxiliary Telescope, AT), joita voidaan käyttää yhdessä ESO:n VLTI-interferometrinä (Very Large Telescope Interferometer). Flickr-käyttäjä John Colosimo lähetti tämän valokuvan Your ESO Pictures -Flickr-ryhmään. Flickr-ryhmä arvioidaan säännöllisesti ja sieltä valitaan parhaat valokuvat julkaistaviksi suositussa Viikon kuva –sarjassamme tai valokuvagalleriassamme. ...

30. marraskuuta 2015: Tässä ESO:n ultrateräväpiirto-tutkimusretken aikana yhdellä valotuksella otetussa upeassa korkean tarkkuuden kuvassa nähdään kolme syvän taivaan kohdetta, jotka näyttävät loistavan ALMA:n (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) yhden huipputarkan antennin etupuolella. Huomiota herättävin kohde on punertava Kölin sumu, joka tunnetaan myös nimellä NGC 3372. Se on suuri, enimmäkseen vedystä muodostunut kaasupilvi, jossa on vastikään muodostunut tähtiä. Lyhytikäiset, massiiviset, sumussa muotoutuneet siniset tähdet säteilevät runsaita määriä ultraviolettisäteilyä, joka sitten ionisoi ympäröivää kaasua ja saa vetyatomit hehkumaan tyypillisen punaisina. Lopulta supernovaräjähdykset ja massiivisimpien tähtien vahvat tähtituulet hajottavat Kölin kaasusumun, jättäen jälkeensä yhden tai useampia tähtiryppäitä. Kaksi tällaista tähtijoukkoa, jotka tunnetaan nimillä NGC 3532 ja IC 2602, nähdään Kölin sumusta katsoen yläoikealla ja ylävasemmalla. Nämä kolme taivaan kohdetta kuuluvat Kölin tähdistöön (Carina) ja ne luetteloi ensimmäisenä ranskalainen tähtitieteilijä Nicolas Louis de Lacaille. Ne näyttävät olevan lähellä toisiaan tässä kuvassa, mutta itse asiassa ne ovat hyvin erilaisilla etäisyyksillä meistä katsoen. IC 2602 on alle 500 valovuoden päässä ...

23. marraskuuta 2015: Tässä kuvassa nähdään yksi neljästä Yksikköteleskoopista, joista ESO:n VLT-teleskooppi (Very Large Telescope) Paranalilla koostuu. Jokaiselle näistä 8.2 metrin teleskoopista on annettu nimi Etelä-Chilen alkuperäiskansan puhumalla Mapuche-kielellä. Kuvan Yksikköteleskoopin nimi on Yepun, mikä tarkoittaa Venusta. Yepunin vieressä oleva pienempi teleskooppi on yksi neljästä 1.8 metriä halkaisijaltaan olevasta Aputeleskoopista. Nämä yhdistettynä Yksikköteleskooppien kanssa muodostavat VLTI-interferometrin (Very Large Telescope Interferometer). Yepunilla on käytössään Laser Guide Star Facility –apuväline, joka on toiminnassa tässä kuvassa. Lasersäteen väri on säädetty tarkasti siten, että se virittää ilmakehän natriumatomeja, jotka luovat pienen, kirkkaan pisteen: kuin keinotekoisen tähden. Tätä tähteä voidaan sitten käyttää määrittämään miten paljon ilmakehä vääristää oikeista tähdistä tulevaa valoa ja adaptiiviseksi optiikaksi kutsuttua menetelmää käyttäen voidaan saada aikaan tarkkoja kuvia. Yepunin yläpuolella näkyy osa eteläisen taivaan halki levittäytyvää Linnunradan galaksia. Oikealla alhaalla näkyvät kirkkaat läiskät ovat Linnunradan kaksi seuralaisgalaksia, Suuri ja Pieni Magellanin pilvi.

16. marraskuuta 2015: Tämä ESO:n valokuvalähettilään Alexandre Santernen ottama panoraamakuva paljastaa jokseenkin marsilaiselta näyttävän maiseman. Kuiva, punainen näkymä voisi hyvinkin olla toisesta maailmasta, mutta se on itse asiassa La Sillan observatoriolta, joka sijaitsee 2400 metriä merenpinnan yläpuolella, Atacaman autiomaan eteläosan laidalla Chilessä. Se oli ESO:n ensimmäinen havaintopaikka. La Sillan 300 pilvetöntä yötä vuodessa, vähäinen ilmakehän turbulenssi ja kuivuus luovat eräät maailman parhaista olosuhteista maan pinnalta havaitsevalle tähtitieteelle. Useiden vuosien ajan se oli eräs maailman tieteellisesti tuottavimmista observatorioista ja on huomattavan tuottelias tänäkin päivänä. Kuvan oikealla puolella näkyvällä La Sillan päätasanteella sijaitsee paljon erilaisia teleskooppeja, joilla tähtitieteilijät voivat tutkia maailmankaikkeutta. Silmiinpistävin on ESO:n 3.58 metrin Uuden Teknologian Teleskooppi NTT (New Technology Telescope) ja sen kahdeksankulmainen rakennus; se oli ensimmäinen teleskooppi maailmassa, jonka pääpeilin muotoa voitiin muuttaa tietokoneen avulla – mikä tunnetaan aktiivisena optiikkana – ja se toimi tienraivaajana suurille, nykyaikaisille teleskoopeille, kuten ESO:n VLT-teleskooppi (Very Large Telescope) Paranalilla. Myös ESO:n jäsenvaltioiden kohdennetut projektit käyttävät ...

9. marraskuuta 2015: Tässä kuvassa ALMA-teleskoopin (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) voima paljastaa kaksi valtavaa, pyörteistä tiheän kaasun suihkua, jotka pakenevat kuvan keskellä olevasta lähteestä lähes täydellisen symmetrisesti. Niiden lähtöpisteestä löytyy hyvin nuori tähti – prototähti – joka on aloittamassa pitkää matkaansa kehittymisessään jokseenkin Auringon kaltaiseksi tähdeksi. Tämä tähtilapsi, nimeltään CARMA-7, ja sen suihkut ovat noin 1400 valovuoden päässä Maasta Käärmeen eteläisessä tähtijoukossa. Tässä tiheässä tähtijoukossa, joka tietenkin löytyy Käärmeen tähdistöstä (Serpens), on ainakin 30 muuta prototähteä, jotka ovat syttymässä elämään hyvin lähellä toisiaan. Siinä tähtitieteilijöillä on käytössään täydellinen laboratorio, jossa he voivat tutkia sekä tähtien välistä että niiden ja ympäristön välistä vuorovaikutusta. Tähden elämän ensiaskeleet tunnetaan edelleen huonosti, mutta tähtitieteilijät ovat päätelleet, että kiemurtelevat, savuiset suihkut johtuvat ajoittaisista kaasupurkauksista, joita CARMA-7 syöksee ympäristöönsä valtavalla nopeudella. Purkaukset syttyvät, kun tähden ympärillä pyörivästä kiekosta putoaa ainetta prototähteen. Purkausten viilettäessä tähtilapsesta poispäin, ne törmäävät tähtienväliseen aineeseen, mikä saa ne hidastumaan ja laajenemaan. Jonakin päivänä tuo samainen ...

2. marraskuuta 2015: Tämä majesteettinen panoraama näyttää millaisessa ympäristössä ESO:n La Sillan observatorio sijaitsee. Havaintopaikka sijaitsee 2400 metriä merenpinnan yläpuolella Chilen Atacaman autiomaan etelälaidalla. Sen sijainti kaukana sivilisaation tuottamasta valosaasteesta antaa ESO:n teleskoopeille selkeän näkymän yötaivaalle. La Silla on ollut ESO:n linnake jo 1960-luvulta alkaen. Vain osa ESO:n teleskoopeista näkyy kuvassa: yhden metrin Schmidt-teleskooppi, yhden metrin teleskooppi ja 1.52 metrin teleskooppi näkyvät kuvassa takimmaisina. La Sillalla sijaitsee myös useita kansallisia teleskooppeja, kuten äärimmäisenä vasemmalla näkyvä tanskalainen 1.54 metrin teleskooppi, ja hopeanvärinen kupoli, joka suojaa MPG/ESO 2.2 metrin teleskooppia. Sumu leijuu La Sillaa ympäröivien laaksojen yllä ja laskeva Aurinko värjää oranssin kerroksen horisontin yläpuolelle. Kunhan Aurinko katoaa, yötaivas paljastaa havaitsemista odottavat, hyvin vaikuttavat tähtitieteelliset näkymät.

26. lokakuuta 2015: ESO:n VLT-teleskoopin (Very Large Telescope) kolmannen yksikköteleskoopin yhteyteen asennettu suurikontrastinen adaptiivisen optiikan havaintolaite SPHERE on paljastanut havainnoillaan suoraan sivulta näkyvän kaasu- ja pölykiekon kaksoistähtijärjestelmän HD 106906AB ympäriltä. HD 106906AB on Etelän Ristin tähdistössä (Crux) sijaitseva kaksoistähti. Tähtitieteilijät ovat jo pitkään epäilleet, että tätä 13 miljoonaa vuotta vanhaa tähtikaksikkoa ympäröi kertymäkiekko, koska järjestelmä on niin nuori ja säteilee ominaisella tavalla. Kuitenkaan kiekkoa ei oltu nähty ennen kuin nyt! Järjestelmän loistelias kertymäkiekko nähdään kuvan alaosassa vasemmalla. Yksittäisiä tähtiä ympäröivien erillisten kiekkojen sijaan järjestelmässä on vain yksi, molempia tähtiä ympäröivä kiekko. Tähdet on kuvassa piilotettu koronografiksi kutsutun suojan taakse, mikä estää instrumentin sokaistumisen niiden loistosta. Tähtien ja kiekon kumppanina on myös eksoplaneetta nimeltään HD 106906 b, joka näkyy yläoikealla ja joka kiertää kaksoistähteä ja sen kiekkoa paljon suuremmalla etäisyydellä kuin mikään muu tähän mennessä löydetty eksoplaneetta – sen etäisyys on 650 kertaa Maan ja Auringon välinen keskimääräinen etäisyys, eli noin 97 miljardia kilometriä. ...

19. lokakuuta 2015: ESO:n SPHERE, Chileen VLT-teleskoopin (Very Large Telescope) yhteyteen asennettu planeettoja metsästävä havaintolaite on löytänyt poikkeuksellisen rakenteen erään lähialueella sijaitsevan HD 100453 -nimisen nuoren tähden ympäriltä. HD 100453 on yli 350 valovuoden etäisyydellä Kentaurin (Centaurus) tähdistössä ja se lähes hukkuu tässä kuvassa punaisena ja valkoisena näkyvään kaasusta ja pölystä muodostuvaan pyörivään kiekkoon. Kiekosta näyttää ulottuvan kaksi kiehtovan näköistä spiraalihaaraa, jotka luultavasti ovat muodostuneet vielä havaitsemattomien, mutta mahdollisesti kiekon sisällä piilottelevien planeettojen vaikutuksesta. Spiraalikiekko on ainutlaatuisen symmetrinen ja eräs pienimmistä milloinkaan tähden ympärillä havaituista – mikä antaa vaikuttavan todisteen SPHERE:n kyvyistä. SPHERE on erittäin kyvykäs planeettojen etsijä, joka kykenee kuvaamaan Linnunradan vieraita maailmoja, ja pölykiekkoja, joissa ne muodostuvat. Se pystyy siihen peittämällä keskustähden häikäisevän valon, joka muutoin näkyisi kuvan keskellä (mustan ympyrän paikalla, joka peittää tähden ja sen lähialueen). Nuorien tähtien, kuten HD 100453, tutkiminen voi antaa tärkeitä johtolankoja sen ymmärtämiseen, miten planeetat ja tähdet muodostuvat ja kehittyvät galaksissamme.

12. lokakuuta 2015: Tässä ESO:n jo käytöstä poistetun ISAAC-kameran (Infrared Spectrometer And Array Camera) kuvassa Herbig-Haro -kohteesta (HH) 212 nähdään suihkupari, joka purkautuu kohteesta lähes täydellisen symmetrisesti. Kohde on Orionin tähdistössä lähellä kuuluisaa Hevosenpääsumua. Tällaisilla alueilla pöly- ja kaasupilvet voivat romahtaa painovoiman vaikutuksesta pyörien kiihtyvällä nopeudella ja kuumentuen samalla kunnes nuori tähti syttyy pilven keskiosassa. Vastasyntynyttä prototähteä kiertävä, prosessista yli jäänyt materiaali muodostaa kertymäkiekon, joka voi sopivissa olosuhteissa tuottaa rakennusaineita planeettojen, asteroidien ja komeettojen muodostumiseksi. Vaikka prosessia ei vielä ymmärretä täysin, yleensä prototähti ja sen kertymäkiekko – jotka tässä nähdään suoraan sivulta – aiheuttavat kuvassa näkyvät purkaukset. HH 212 –kohteen keskustassa oleva tähti on todellakin hyvin nuori, vain muutaman tuhannen vuoden ikäinen. Purkaukset ovat hämmästyttävän symmetriset ja niissä näkyy solmukohtia suhteellisen säännöllisin välein. Tämä säännöllisyys viittaa siihen, että purkauspulssit vaihtelevat tasaiseen tahtiin ja lyhyellä aikavälillä – ehkä vain 30 vuoden välein! Kauempana keskustasta leviää tähtienväliseen avaruuteen suuri iskuaalto, joka syntyy purkautuneen kaasun törmätessä ...

5. lokakuuta 2015: Tässä vaikuttavassa tähtinäkymässä nähdään pallomainen tähtijoukko NGC 6553, joka sijaitsee noin 19 000 valovuoden etäisyydellä Jousimiehen tähdistössä. Samaisessa näkymässä tähtitieteilijät ovat havainneet arvoituksellisen mikrolinssi-ilmiön. Mikrolinssi-ilmiö on tietyn tyyppinen gravitaatiolinssi-ilmiö, jossa taustalla olevan valonlähteen valo taipuu etualalla olevan kohteen painovoimakentässä, mikä saa aikaan vahvistetun kuvan taustan kohteesta. NGC 6553:n tapauksessa mikrolinssi-ilmiön aiheuttava kohde taivuttaa taustalla olevan punaisen jättiläistähden valoa (merkitty nuolella). Jos kyseinen kohde sijaitsee tähtijoukossa – mihin tiedemiehet uskovat vain 50% todennäköisyydellä – kohde olisi luultavasti kahden Auringon massainen musta aukko, ja olisi siten ensimmäinen tämän kaltainen pallomaisessa tähtijoukossa havaittu kohde. Samalla se olisi myös vanhin koskaan havaittu tähden massainen musta aukko. Kuitenkin lisähavaintoja tarvitaan, jotta linssi-ilmiön aiheuttaman kohteen oikea luonne saadaan selville varmasti. Tämän kosmologisen erikoisuuden havaitsi ESO:n VISTA-teleskooppi Paranalin observatoriolla Chilessä osana VVV-ohjelmaa (VISTA Variables in the Vıa Lactea Survey), joka kartoittaa Linnunradan keskiosia lähi-infrapunan alueella. Linkki Science-artikkeli

28. syyskuuta 2015: Aamulla maanantaina 28. syyskuuta 2015 oli mahdollista seurata täydellistä kuunpimennystä Afrikassa, Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, Euroopassa ja Lähi-idässä. Saksassa sen valokuvasi Mahdi Zamani ESO:n päämajan laajennuksen ja teknisen rakennuksen yllä. Tässä sekvenssikuvasarjassa Kuu oli näkyvissä ohuiden pilvikerrosten välissä. Se näyttäytyi kirkkaana ylävasemmalla ja himmeni dramaattisesti siirtyessään Maan varjoon ja alemmas varhaisella aamutaivaalla. Kuunpimennys tapahtuu, kun Kuu, Maa ja Aurinko ovat suorassa linjassa toisiinsa nähden. Kun Kuu kulkee Maan heittämän varjon läpi, planeettamme estää suoran auringonvalon pääsyn Kuun pinnalle ja tapahtuu täydellinen pimennys. Näin voi käydä vain täydenkuun yönä. Tämänaamuinen täydellinen kuunpimennys sattui superkuun aikaan; se on täysikuu, joka sattuu silloin, kun Kuu on elliptisellä kiertoradallaan lähinnä Maata. Täydellisesti pimentyneen Kuun ollessa täysi ja suhteellisen lähellä Maata se näyttää tavallista suuremmalta ja kirkkaammalta. Toisin kuin auringonpimennyksessä tapahtuu, Kuu ei katoa kokonaan näkyvistä täydellisen kuunpimennyksen aikana. Sen sijaan se näkyy punaisena, josta se on saanut pahaenteisen kutsumanimen ”Verikuu”. Punertava väri johtuu auringonvalon taittumisesta ...

21. syyskuuta 2015: Tämä vaikuttava kuva uuden teknologian NTT-teleskoopista (New Technology Telescope) on otettu juuri auringonlaskun jälkeen ESO:n La Sillan observatoriolla Norte Chicossa Chilen Atacaman autiomaan laitamilla. Kuu on jo aloittanut matkansa iltataivaan halki ja paistaa kirkkaasti päidemme yläpuolella. Kuvan vasemmalla puolella Aurinko pulahtaa horisontin alapuolelle värjäten pilvet syvän oranssin värein. NTT:n seinien heijastava pinta vangitsee auringonvalon viimeisten säteiden lämpimän hehkun. Metallisen suojakuvun tarkoitus on estää teleskoopin ympäristön kuumeneminen päivän aikana. Tämä voisi vaikuttaa teleskoopin havaintoihin, koska nouseva lämmin ilma ja turbulenssi sumentavat kuvia ja huonontavat tähtitieteellistä seeingiä. Teleskoopin suojakupu ei ole ainoa asia, joka on suunniteltu vähentämään lämmön kerääntymistä päivän aikana; kaikki havaintopaikkaa ympäröivät betonitasot ja pysäköintialueet on maalattu valkoisiksi niiden pinnoista heijastuvan valon määrän lisäämiseksi.

14. syyskuuta 2015: Valtava diffraktiohila ultratarkan, eksoplaneettojen havaitsemisteknologian seuraava sukupolven edustajan, ESPRESSO-spektrografin sydämessä kuvattiin testien aikana puhdastilassa ESO:n päämajassa Garching bei Münchenissä, Saksassa. ESO:n insinöörit ovat vastikään saaneet valmiiksi hilan suuntaamisen, joka on vaikea prosessi. Tämän komponentin tuottaminen ja suuntaaminen on yksi ESO:n tärkeimmistä panostuksista ESPRESSO-projektiin. Hila on suurin ESO:ssa koskaan kootuista hiloista, ja se on yhtä pitkä kuin suurin koskaan valmistettu echelle-hila, joka on Keck-teleskoopin HIRES-spektrografin 1.2 x 0.3 metrin hila. Lopullisen suuntaamisen jälkeen hila kiinnitetään lopulliselle alustalle. Sen kaikki komponentit on valmistettu Zerodur-lasista (VLT:n peileihin on käytetty samaa materiaalia) eikä se tule koskaan enää tarvitsemaan minkäänlaista säätämistä. ESO on tämän kiinnitystekniikan pioneeri ja sen on osoitettu toimivan aikaisemmilla instrumenteilla. Kunhan ESPRESSO on asennettu ESO:n Paranalin observatoriolle Chileen vuonna 2016, se yhdistää valon kaikista neljästä VLT-teleskoopin (Very Large Telescope) yksikköteleskoopista (Unit Telescope) luoden virtuaalisen 16-metrisen teleskoopin. Sen diffraktiohila hajottaa valon värikomponentteihinsa analyysia varten aivan kuin prisma, mutta eri fysikaalisen mekanismin kautta. ESPRESSO ...

7. syyskuuta 2015: Näissä kahden viikon välein otetuissa kuvissa näkyy Ceresin kumpikin pallonpuolisko: ne ovat parhaat kääpiöplaneetasta maan pinnalta käsin tehdyt havainnot. Kuvat on otettu ESO:n VLT-teleskoopin SPHERE-instrumentilla ja ovat tulosta heinäkuun 2015 puolivälistä lähtien käynnissä olleesta projektista, jossa kootaan polarimetrinen kartta kääpiöplaneetan pinnasta. Ceres oli ensimmäinen, vuonna 1801 havaittu asteroidi. Sen kiertorata kulkee Marsin ja Jupiterin välisellä asteroidivyöhykkeellä, alueella, jota kutsutaan päävyöhykkeeksi. Se on päävyöhykkeen suurin asteroidi ja Maan lähinaapuruston suurin vesivarasto. Suurimman osan vedestä uskotaan olevan jäänä kääpiöplaneetan maaperässä. Kääpiöplaneetan pinta on alaltaan noin Intian kokoinen. Näissä uusissa kuvissa nähdään useita kiinnostavia kirkkaita alueita. Myös NASA:n Dawn-avaruusalus, joka on tällä hetkellä Ceresin kiertoradalla, on tutkinut näitä alueita lähemmin. Tähtitieteilijät ovat tutkineet niitä tarkasti, mutta niiden luonne ei ole vielä paljastunut. Kuitenkin toivotaan, että vertailemalla SPHERE:n havaintoja Dawnin Maahan lähettämiin kuviin, tähtitieteilijät kykenisivät pian aloittamaan Ceresin arvoituksen ratkaisemisen.

31. elokuuta 2015: Tämä huomionarvoinen kuva on otettu korkealla Atacaman yläpuolella leijuneesta nelikopterista käsin. Valtameri, pilvet ja autiomaa yhdessä muodostavat ilmasta nähdyn näkymän, joka levittäytyy pitkin Chilen rannikkoa. Aurinko valaisee pehmeästi ESO:n VLT-teleskoopin (Very Large Telescope) laskiessaan iltataivaalla ja värittäen observatorion oranssin ja aprikoosin sävyin. Kuvan oikealla puolella näkyvällä viereisellä huipulla seisoo erillään VISTA-teleskoopin (Visible and Infrared Survey Telescope for Astronomy) yksinäinen hahmo. VLT:n edessä olevaa, ruudukon kaltaisen raideverkoston täyttämää aluetta käyttävät VLT:n neljä pientä aputeleskooppia (Auxiliary Telescopes). Asettamalla nämä teleskoopit eri etäisyyksille toisistaan voidaan säätää niistä koostuvan, yksittäisenä tähtihavaitsijana toimivan VLT-interferometrin varsinaista kokoa.

24. elokuuta 2015: Tämä ESO:n valokuvalähettilään Alexandre Santernen ottama kuva on melko pyörryttävä ensi näkemällä! Tähtien muodostamat renkaat muistuttavat optista illuusiota tai abstraktia maalausta kiertyessään ympäri eteläisen taivaannavan, jonka voi nähdä suoraan pään yläpuolella Chilessä sijaitsevalla ESO:n La Sillan observatoriolla. Jokainen ympyrämäinen viiva on yhden tähden aikaansaannosta pitkän valotusajan aikana, jota on käytetty vangitsemaan tähtien liike taivaan halki Maan pyöriessä. La Silla sijaitsee Chilen Atacaman autiomaan ulkolaidalla noin 2400 metriä merenpinnan yläpuolella, missä havainto-olosuhteet ovat täydelliset tämän kaltaisille pitkän valotusajan otoksille: havaintopaikalla on selkeää 300 yönä vuodessa! Havaintopaikalla sijaitsee monta ESO:n teleskooppia ja siellä toteutetaan useita kansallisia ESO:n jäsenvaltioiden johtamia projekteja. Osa teleskoopeista näkyy kuvan alalaidassa. ESO:n 3.6 metrin teleskooppi kohoaa korkeuksiin vasemmalla kukkulalla, ja sen yhteydessä sijaitsee myös maailman ensiluokkaisin eksoplaneettojen metsästäjä HARPS (High Accuracy Radial velocity Planet Searcher). Muita La Sillalla sijaitsevia ja kuvassa näkyviä teleskooppeja ovat NTT (New Technology Telescope), joka osittain peittää ESO:n 3.6 metrin teleskoopin, sveitsiläinen 1.2 metrin ...

17. elokuuta 2015: Tässä panoraamakuvassa, jonka on ottanut ESO:n ultrateräväpiirto-retkikunnan jäsen Babak Tafreshi, ALMA-observatorion antennit näyttävät ihailevan näkymää Linnunradasta, joka kaartuu Chilen Andeilla sijaitsevan Chajnantorin ylätasangon ylle kuin galaktinen tähtien ja pölyn muodostama sateenkaari. Yli 5000 metrin korkeudella merenpinnasta sijaitseva Chajnantorin ylätasanko on ihanteellinen metsästysmaasto ALMA:lle. Antenniryhmä käyttää millimetri- ja alimillimetriaallonpituusalueiden havaintoja maailmankaikkeuden kylmimpien osien tutkimiseen. Ylätasangon poikkeuksellisen kuivuuden ansiosta alimillimetrialueen säteilyä imeytyy vesihöyryyn paljon vähemmän kuin merenpinnan tasolla. ALMA:n yrittäessä valottaa maailmankaikkeuden salaisuuksia, Babak Tafreshi ja muut ryhmän jäsenet yrittävät vangita kuviin ESO:n observatorioiden kauneuden ja suuruuden ja niiden epätavallisen ympäristön. ESO:n ultrateräväpiirto-retkikunta, joka koostuu neljästä tunnetusta tähtivalokuvaajasta ja ESO:n valokuvalähettiläästä, tähtää Chilessä tehtävän työn tunnettavuuden lisäämiseksi suuren yleisön joukossa hämmästyttävien ultrateräväpiirto-valokuvien ja videoiden kautta.

10. elokuuta 2015: Kuvassa näkyy La Residencia: hotelli, joka toimii ESO:n Paranalin observatoriolla työskentelevien tähtitieteilijöiden ja henkilökunnan keitaana. Kuva on otettu rakennuksen etelänurkalta ja se katsoo pohjoista sekä VLT-teleskooppia (Very Large Telescope) kohti. VLT on eurooppalaisen maan pinnalta havaitsevan optisen tähtitieteen lippulaiva ja maailman edistyksellisin optinen observatorio. La Residencian 108 huoneen ikkunat ovat kohti länttä (kuvassa vasemmalla) ja Tyyntä valtamerta. Saksalaisten arkkitehtien Auer+Weber+Assoziierte suunnittelema, palkintojakin voittanut rakennus esiintyi osassa James Bond -elokuvaa Quantum of Solace (”hippunen lohtua”). Se on rakennettu osin maan pinnan alla olevan L-kirjaimen muotoon ja hyödyntää luonnonmateriaaleja, jotka saavat sen sulautumaan autiomaan Marsin kaltaisen maiseman väreihin. Ei ole yllätys, että La Residencia valittiin Bond-konnan täydelliseksi piilopaikaksi!

3. elokuuta 2015: Kirkas tähti kuvan keskellä ei ole tämän esityksen pääesiintyjä. Kuvan alaosassa keskellä näkyy jokseenkin huomaamaton punainen tahra, joka on itse asiassa harvinainen ja kallisarvoinen kohde. Vuonna 1996 japanilaisen tähtitieteen harrastajan ensimmäisenä löytämä novan kaltainen kohde osoittautuikin paljon kiinnostavammaksi kuin supernova, joksi sitä alunperin luultiin. Kohde on itse asiassa pieni valkoinen kääpiö, jossa on tapahtumassa heliumleimahdus – eräs vain kourallisesta esimerkkitapauksia, joissa tähtitieteilijät pääsevät todistamaan tätä ilmiötä. Normaalisti alhaisen massan tähtien elämänkaaren viimeinen vaihe on valkoinen kääpiö. Kuitenkin joissain tapauksissa tähti syttyy uudelleen heliumleimahduksen aikana ja laajenee uudelleen punaiseksi jättiläiseksi, singoten prosessin aikana valtavia määriä kaasua ja pölyä ympärilleen ennen kuin uudelleen kutistuu valkoiseksi kääpiöksi. Tapahtumaketju on dramaattinen ja kestää vain hetken, ja Sakurain Kohde antaa tähtitieteilijöille erittäin harvinaisen mahdollisuuden tutkia tapahtumia reaaliajassa. Valkoinen kääpiö lähettää riittävästi ultraviolettisäteilyä valaistakseen pois puhaltamansa kaasun, joka nähdään juuri tässä kuvassa punaisena materiarenkaana. Kuva on otettu FORS-havaintolaitteella, joka on kiinnitetty ESO:n VLT-teleskooppiin (Very Large Telescope).

27. heinäkuuta 2015: Tässä kuvassa nähdään tie, joka vie ALMA:n (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) operaatioiden tukiasemalle (Operations Support Facility, OSF) ja sen takana 5000 metriä merenpinnan yläpuolella sijaitsevalle henkeäsalpaavalle Chajnantorin ylätasangolle. Atacaman alueen chileläisellä puna:lla (Andien vuoriston ruohikkoinen aro) olevalla ylätasangolla sijaitsee Array Operations Site (AOS) ja maailman kuivin ja korkeimmalla sijaitseva tähtitieteellinen observatorio. OSF on ALMA-projektin tapahtumien keskus, ja siellä majoitetaan myös koko henkilökunta ja työntekijät – vain 2900 metriä merenpinnan yläpuolella. Siellä tehdään myös kaikki observatorion jokapäiväiseen toimintaan liittyvät operaatiot. AOS:llä sijaitsee myös tekninen rakennus – maailman toiseksi korkeimmalla sijaitseva rakennus – sekä ALMA:n korrelaattori, joka on korkeimmalla sijaitseva ja nopein tietokone, jota milloinkaan on käytetty tähtitieteellisellä havaintopaikalla. Korkean sijainnin vuoksi ihmisten tekemät operaatiot pidetään minimissään. ALMA etsii vastauksia kosmisen alkuperämme syvimpiin kysymyksiin tutkiessaan kylmää maailmankaikkeutta – etenkin molekyylipilviä, tähtien muodostumista ja planeettakuntia.