Viikon kuva

25. huhtikuuta 2016: Tähtitieteilijät ovat löytäneet uuden kiertolaisen päävyöhykkeen asteroidilta (130) Elektralta. Bin Yangin (ESO, Santiago, Chile) johtama ryhmä kuvasi sen havaintolaitteella nimeltä SPHERE. Se käyttää äärimmäisen adaptiivista optiikkaa ja on asennettu Cerro Paranalilla, Chilessä sijaitsevan ESO:n VLT-teleskoopin (Very Large Telescope) Yksikköteleskooppi 3:en yhteyteen. Tämä uusi, toinen (130) Elektran pikkukuista on noin 2 kilometriä halkaisijaltaan ja se on väliaikaisesti nimetty koodilla S/2014 (130) 1, muodostaen (130) Elektrasta kolmoissysteemin. Ryhmä havaitsi päävyöhykkeessä myös toisen kolmoisasteroidisysteemin, (93) Minervan, hyödyntäen SPHERE-havaintolaitteen ennennäkemätöntä herkkyyttä ja paikkaerotuskykyä. Asteroidit ovat niiden rakennusaineiden jäänteitä, joista maankaltaiset planeetat muodostuivat Aurinkokunnan varhaisina aikoina. Monia kuita omaavien asteroidien tutkiminen on erittäin tärkeää, koska niiden muodostumismekanismit voivat antaa lisätietoa planeettojen muodostumisesta ja kehittymisestä, mitä muilla keinoin ei saataisi selville. SPHERE:llä kerättyä havaintoaineistoa käyttäen ryhmä päätteli sekä (130) Elektran että (93) Minervan syntyneen kuluttavassa törmäyksessä, jossa kaksi samankokoista kohdetta törmää sivuttain. Törmäyksen seurauksena huomattavan suuria ainelohkoja voi paeta avaruuteen ja muodostaa pieniä kiertolaisia alkuperäisen kohteen ...

18. huhtikuuta 2016: Auringon noustessa Cerro Paranalilla Chilessä ja täyttäessä taivaan upeilla oranssin sävyillä, kaksi ESO:n Fulldome-retkikunnan jäsentä, Babak Tafreshi (vasemmalla) ja Yuri Beletsky (oikealla), ovat asentamassa jalustoja ja kameroita tulevaa päivää varten. Kuunsirpin lempeä hymy ja kirkas planeetta Venus poseeraavat kameroille chileläisten vuorten yllä. Maatamo-nimisen ilmiön ansiosta Kuun koko kiekko näkyy Maan heijastaman valon valaisemana. Etualalla silhuettina näkyvä teleskooppi on ESO:n Paranalin observatorion VLT-teleskooppiin (Very Large Telescope) kuuluva Aputeleskooppi (AT). ESO:n valokuvalähettiläs Petr Horálek vangitsi tämän aamuruskon hetken osallistuessaan ESO:n Fulldome-retkikuntaan, joka kerää loisteliaita kuvia ESO:n Supernova-planetaarion ja vierailijakeskuksen käyttöön, joita rakennetaan parhaillaan ESO:n päämajan yhteyteen Garchingissa (Münchenin lähellä), Saksassa.

11. huhtikuuta 2016: Paranalin observatoriolla Chilessä sijaitsevan VLT-teleskoopin (Very Large Telescope) Aputeleskooppi näyttää osoittavan kohti korkealla yläpuolellaan olevan 252P/LINEAR-komeetan smaragdinvihreää hehkua. Komeetta 252P/LINEAR, joka löydettiin huhtikuussa 2000, on suhteellisen uusi tulokas Aurinkokunnan sisäosissa. Se liikkuu Jupiterin ja Maan kiertoratojen välillä. Muutama päivä sitten maaliskuussa 2016 se ohitti Maan poikkeuksellisen läheltä, vain 5.2 miljoonan kilometrin etäisyydeltä, mikä oli viidenneksi läheisin kaikista tunnetuista komeetan lähiohituksista. Komeettaa voi edelleen ihailla eteläiseltä pallonpuoliskolta käsin. Vihreä väri syntyy komeettaa ympäröivässä fluoresoivassa hiilipohjaisessa kaasussa. ESO:n valokuvalähettiläs Babak A. Tafreshi on kuvannut tämän valokuva-aarteen. Hän on juuri aloittanut ESO:n Fulldome-tutkimusretken, jonka aikana hän ottaa lisää loistavia kuvia ESO:n observatorioista ja eteläisen pallonpuoliskon yötaivaasta.

4. huhtikuuta 2016: Heikko, horisontista ylöspäin kohoava valo juuri kuvan keskustan alapuolella tunnetaan eläinratavalona, joka aiheutuu auringonvalon sironnasta Maan ratatasossa olevasta kosmisesta pölystä. Horisontissa alavasemmalla näkyy toinen valojuova. Tämä punainen valo on Maan ilmakehän tuottamaa ilmahehkua. Ilmahehkun aiheuttavat yläilmakehässä tapahtuvat reaktiot, kuten kosmiset säteet, fotoionisoituneiden atomien rekombinaatio ja monenlaiset kemialliset reaktiot happi-, typpi-, hydroksyyli-, natrium- ja litiumatomien välillä. Kolmas ja viimeinen juova on Linnunrata, kotigalaksimme, joka näkyy korkealla taivaalla. Tämä juova koostuu miljardeista erilaisista tähdistä. Useat niistä ovat ihmissilmän katseelta piilossa paksujen tähtienvälisten pölykerrosten takana, jotka saavat aikaan Linnunradan tyypillisen laikukkaan ulkomuodon. Kuvan keskellä seisoo ESO:n valokuvalähettiläs Babak Tafreshi ja katsoo ympärillään avautuvaa valonäytelmää. Hänen valokuvalähettiläskollegansa Yuri Beletsky otti tämän kuvan ESO UHD-tutkimusretken aikana, kun Babak matkusti chileläisen autiomaan halki vieraillakseen ESO:n teleskooppien havaintopaikoilla.

28. maaliskuuta 2016: Syvällä chileläisessä autiomaassa sijaitsevassa ESO:n VLT-observatorion hotellissa, La Residenciassa, yöpyvät tähtitieteilijät voivat ihailla tähtitaivasta, jota harvat Maan päällä pääsevät näkemään. Saksalaisten arkkitehtien Auer+Weber+Assoziierte suunnittelema La Residencia on ESO:n Paranalin observatoriolla työskentelevien keidas. Atacaman autiomaa on eräs ankarimmista kuviteltavissa olevista maisemista. Äärimmäinen kuivuus, voimakas Auringon ultraviolettisäteily ja korkea sijainti ovat normaali osa jokapäiväistä elämää. Yön laskeutuessa La Residencian luona ovat kuitenkin eräät maailman parhaista havainto-olosuhteista. La Residencia ja ESO:n VLT-teleskooppi (Very Large Telescope), jotka sijaitsevat Paranalin observatoriolla, ovat kaukana valosaasteesta ja ilmakehä on poikkeuksellisen läpinäkyvä. Kuuttomina öinä taivas voi olla niin läpinäkyvä ja pimeä että Linnunradan valo riittää heittämään varjon! Näiden tekijöiden ansiosta korkealuokkaiset tieteelliset havainnot ovat mahdollisia, kuin myös uskomattomat olosuhteet tähtivalokuvaukselle. Siitä esimerkkinä on tämä tyrmäävä otos Luis Calçadalta, joka on graafinen suunnittelija ESO:n päämajalla Garchingissa, Saksassa. Tässä valokuvassa Linnunradan kiekko nähdään La Residencian yläpuolella, ohikulkevien henkilökunnan jäsenten pysähtyessä hetkeksi ihailemaan upeaa näkymää.

21. maaliskuuta 2016: Tumma läiskä, joka kiemurtelee Käärmeenkantajan tähdistössä tämän mahtavan tähtikenttäkuvan läpi, ei ole aivan sitä miltä se vaikuttaa. Vaikka näyttäisi siltä, että läiskän alueella ei ole tähtiä, ne ovat piilossa tiheän pölypilven takana, joka estää niiden valon näkymisen. Kyseinen pimeä sumu tunnetaan nimellä LDN 1768. Melko tylsästä ulkomuodostaan huolimatta tummat kaasusumut, kuten LDN 1768, ovat tähtitieteilijöiden mielestä erittäin kiinnostavia, koska niissä muodostuu uusia tähtiä. Näiden valtavien tähtilastentarhojen sisällä on prototähtiä; ne ovat elämänsä varhaisimmassa vaiheessa olevia tähtiä, jotka ovat vielä muodostumassa pilven kaasusta ja pölystä. Prototähdet ovat melko kylmiä eivätkä ole vielä alkaneet tuottaa riittävästi energiaa lähettääkseen näkyvää valoa. Sen sijaan ne lähettävät ihmissilmälle näkymätöntä valoa alle millimetrin aallonpituuksilla. Onneksi, toisin kuin näkyvää valoa, ympäröivä pöly ei absorboi alimillimetrialueen valoa. Käyttämällä tietynlaisia teleskooppeja, jotka ovat herkkiä alimillimetrin alueen säteilylle, kuten ALMA-observatorio (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array), voimme nähdä pölyn läpi ja saada lisää tietoa pilven sisällä olevista prototähdistä. Lopulta prototähdet saavuttavat riittävän ...

14. maaliskuuta 2016: Tämä kuva on otettu juuri ennen auringonnousua La Sillan observatoriolla, Chilen Atacaman autiomaan laitamilla. Horisontin yläpuolella leijuva oranssi kerros kielii Auringon pikaisesta ilmestymisestä. Linnunrata, joka levittäytyy yli koko yötaivaan, suutelee näitä ensimmäisiä merkkejä päivänvalosta. Tummat, valon taakseen piilottavasta pölystä muodostuneet läiskät peittävät näkymää kotigalaksiimme. Kosmisen näköalan edessä nähdään joitain observatorion teleskoopeista. Lähimpänä on SEST-teleskooppi (Swedish–ESO Submillimetre Telescope), jonka antenni on 15 metriä halkaisijaltaan. Se poistettiin käytöstä vuonna 2003 ja sen korvasivat APEX-teleskooppi (Atacama Pathfinder EXperiment) ja ALMA (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array). Taustan tasangolla seisoo ESO:n 3.6 metrin teleskooppi ja heti sen takana on CAT-teleskooppi (Coudé Auxiliary Telescope). SEST näyttää osoittavan kohti äärimmäisen kirkasta kohdetta: Se on Venus, yksi naapuriplaneetoistamme. Aurinko valaisee Venuksen, joka voittaa kaikki yötaivaan tähdet kirkkaudellaan. Kolmion muotoinen valkoinen hohde, joka kohoaa horisontista kuin lävistäen Venuksen, on eläinratavalo. Se on ekliptikan, eli Maan Aurinkoa kiertävän radan, tasossa olevan pölyn sirottamaa auringonvaloa.

7. maaliskuuta 2016: Tässä kuvassa kotigalaksimme Linnunrata levittäytyy taivaan halki Chilen Andien maisemien yläpuolella. Etualalla ESO:n La Sillan observatorion tienvierukset ovat täynnä etulinjan tähtitieteellisiä teleskooppeja, jotka osoittavat kohti Linnunrataa ja kauas sen taakse. Kuvassa näkyy useita monikansallisia teleskooppeja. ESO:n 3.6 metrin teleskooppi seisoo keskimmäisellä jalustalla ja siihen on kiinnitetty HARPS-instrumentti – maailman paras eksoplaneettojen metsästäjä. Aivan pääkuvun vieressä oleva pienempi kupu suojasi aiemmin CAT-teleskooppia (Coudé Auxiliary Telescope) joka tuotti havaintoja tehokkaalle Coudé Echelle Spectrograph -spektrografille; molemmat on nyt poistettu käytöstä. Jalustan juurelta löytyy ranskalainen TAROT-teleskooppi (Rapid Action Telescope for Transient Objects), joka seuraa gammapurkauksiksi kutsuttuja suurienergiaisia ilmiöitä. Niitä tutkitaan myös sveitsiläisellä 1.2 metrin Leonhard Euler -teleskoopilla, joka sijaitsee vasemmalla olevassa kuvussa, joskin sen pääkohde on eksoplaneettojen etsiminen. Kauempana oikealla voidaan nähdä ruotsalainen SEST-teleskooppi (Swedish–ESO Submillimetre Telescope), joka poistettiin käytöstä vuonna 2003 ja korvattiin Chajnantorin ylätasangolla sijaitsevalla APEX-teleskoopilla (Atacama Pathfinder EXperiment telescope). La Sillan havaintopaikan kartta löytyy täältä. La Sillan suuri havaintolaitemäärä osoittaa miten ...

29. helmikuuta 2016: Tässä nähdään yksi VLTI-interferometrin (Very Large Telescope Interferometer) neljästä Aputeleskoopista (AT) kuvattuna auringonlaskun aikaan ESO:n Paranalin observatoriolla. Himmeä kuunsirppi roikkuu teleskoopin pyöreän suojakuvun yläpuolella. Yhdessä neljän Yksikköteleskoopin (UT) kanssa, joista VLT-teleskooppi (Very Large Telescope) koostuu, nämä neljä AT:tä luovat siitä VLTI:n. Sen sijaan, että ne olisivat UT:iden lailla kiinteästi paikoillaan, jokainen neljästä 1.8 metrin AT:stä on liikuteltavissa. Ne voidaan siirtää tasanteella 30 eri kohtaan muodostaen jopa 200 metriä pitkän perusviivan. Täten VLTI voi toimia interferometriaksi kutsutun tekniikan ansiosta kuin tuon kokoinen yksittäinen suuri teleskooppi. Interferometria yhdistää monesta pienemmästä teleskoopista tulevan valon, mikä kasvattaa teleskoopin erotuskykyä. VLTI:n tapauksessa tämä mahdollistaa millikaarisekunnin kulmaerotuskyvyn, mikä tarkoittaa kahden metrin matkaa niinkin kaukana kuin Kuun etäisyydellä meistä. Tämän kuvan otti ESO:n valokuvalähettiläs Gabriel Brammer.

22. helmikuuta 2016: Tämä kuva on – kirjaimellisesti – epätodellinen! Se ei koostu yhdestä ainoasta kuvasta, vaan on luotu yhdistämällä kaksi erillistä valokuvaa, ja näyttää tammikuisen taivaan kummaltakin pallonpuoliskolta nähtynä. Kyseessä oleva taitava valokuvaaja on ESO:n valokuvalähettiläs Petr Horálek. Petr kuvasi kuvan yläosan ESO:n Paranalin observatoriolla Chilessä ja alaosan slovakialaisesta Oravska Lesnan kylästä ennen niiden sulauttamista täksi hämmästyttäväksi yhdistelmäksi. Oikeasta yläkulmasta alavasemmalle levittäytyvä, yksi X:n muotoisen selvästi erottuvan rakenteen haaroista, on Linnunradan vana. Toinen kuvan lävistävistä nauhoista muodostuu eläinratavalon hohtavista pilareista. Kuvan keskellä näkyy yksi neljästä pienestä 1.8 metrin Aputeleskoopista, jotka kuuluvat ESO:n VLT-teleskooppiin (Very Large Telescope). Kuvan alaosassa voi huomata voimakkaan hohteen, jonka aiheuttaa Oravskan valosaaste. Kuvan yläosassa taas ei näy mitään vastaavanlaista ilmiötä, mikä johtuu Paranalin havaintopaikan kaukaisesta sijainnista. Linkit: Taivaallinen X

15. helmikuuta 2016: Tämä Yuri Beletskyn vaikuttava, uskomattomien etäisyyksien yli ulottuva valokuva vangitsee useita sekä maanpäällisiä että tähtitieteellisiä ihmeitä. Aivan kuvan etualalla häilyy ESO:n VISTA-kartoitusteleskooppi. Tämä 4.1 metrin teleskooppi keilaa taivasta infrapunavalossa ja valitsee kiinnostavia tähtitieteellisiä kohteita, joita sitten voidaan tutkia ESO:n VLT:n (Very Large Telescope) neljällä 8.2 metrin Yksikköteleskoopilla. Kyseinen havaintoväline näkyy vuorenhuipulla VISTA:n oikealla puolella, tien päässä noin kilometrin etäisyydellä. Taivaalla VISTA:n yläpuolella kirkas, tummajuovainen nauha ulottuu alavasemmalta yläoikealle. Se on Linnunrata, jonka näemme kohtisuoraan kiekon reunaan nähden katsoen sisäänpäin kohti galaksin ydintä. Vaikka emme paljain silmin voi nähdä ytimeen asti, olemme kyenneet määrittämään sen olevan noin 30 000 valovuoden etäisyydellä meistä. Tämän etäisyyden voi muuntaa noin 280 kvadriljoonaksi kilometriksi, mikä on 280 000 000 000 000 000 kertaa VISTA:n ja VLT:n välinen etäisyys niiden välistä tietä pitkin! Kirkas läikkä, joka näkyy lähes suoraan VLT:n yläpuolella on Suuri Magellanin pilvi (Large Magellanic Cloud, LMC), Linnunradan naapurissa oleva kääpiögalaksi. Se on noin ...

8. helmikuuta 2016: Saatat ihmetellä, mitä tekemistä kuorma-autolla on tähtitieteen kanssa. No, tämä ei olekaan mikä tahansa kuorma-auto, vaan ALMA:n kuljetusajoneuvo! Tämä 20 metriä pitkä ja 10 metriä leveä ajoneuvo on toinen kahdesta nimenomaiseen käyttötarkoitukseensa suunnitellusta ajoneuvosta, joita käytetään ALMA:n (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) muodostavien 66 antennin kuljettamiseen. Chilen Atacaman autiomaassa 5000 metriä merenpinnan yläpuolella sijaitsevasta pesästään ALMA välittää ainutlaatuisen näkymän alhaisen lämpötilan maailmankaikkeuteen ja antaa tähtitieteilijöille mahdollisuuden tutkia ennennäkemättömällä tarkkuudella miten tähdet muodostuvat. Kuorma-autot – tätä kutsutaan nimellä Lore, ja sen sisarus on Otto – kuljettavat jokaisen antennin hieman alle 3000 metrin korkeudella merenpinnasta sijaitsevalta rakennusalueelta 28 kilometrin pituista tietä pitkin teleskoopin sijaintipaikalle, joka on noin 2000 metriä korkeammalla. Niitä käytetään myös siirtelemään antenneja eri muodostelmiin, jotka vastaavat antennijärjestelmän eri havaintotekniikoita. Näissä äärimmäisissä olosuhteissa työskentelyn takia kovia kokenut ja sitkeä ALMA:n kuljetusajoneuvo on myös hienovarainen ja tarkka työkalu, joka pystyy sijoittamaan antennit paikoilleen millimetrin tarkkuudella.

1. helmikuuta 2016: Viikon kuva esittää spiraaligalaksia NGC 986 Sulatusuunin (Fornax) tähdistössä. Tätä skotlantilaisen tähtitieteilijä James Dunlopin vuonna 1826 löytämää galaksia ei kuvata usein, koska se sijaitsee lähellä kuuluisaa ja runsasta Sulatusuunin galaksijoukkoa. Se on sääli, sillä tämä galaksi ei ole ainoastaan upea tieteellinen havaintokohde, vaan myös hyvin kaunis. Galaksi on noin 56 miljoonan valovuoden päässä ja nähdään liki täydellisesti päältäpäin. Tämän ansiosta voimme nähdä sen kaksi pääspiraalihaaraa ja myös sen keskustan tähdistä ja pölystä muodostuvan sauvanmuotoisen rakenteen, jonka johdosta kyseessä on sauvaspiraaligalaksi. Tähtitieteelliset kartoitukset ovat osoittanet, että noin kahdella kolmasosalla spiraaligalakseista, kuten myös Linnunradalla, on sauva. Tämän ansiosta NGC 986 on täydellinen kohde galaksien rakenteen tutkimiseen, ja lisätietojen saamiseen omasta kotigalaksistamme, jota on vaikea tutkia sisältä päin. Tämä kuva Chilen pohjoisosissa sijaitsevan, ESO:n Paranalin observatorion VLT-teleskoopin (Very Large Telescope) FORS-havaintolaitteelta tulee ESO:n Cosmic Gems (kosmiset jalokivet) –ohjelmasta, joka on suurelle yleisölle suunnattu aloite tuottaa kuvia kiinnostavista, kiehtovista tai visuaalisesti puoleensavetävistä kohteista ESO:n ...

25. tammikuuta 2016: ESO:n La Sillan observatorion yläpuolisella taivaalla, tanskalaisen 1.54 metrin teleskoopin kuvun oikealla puolella, näkyy selkeästi Etelän Risti, ja kuvan oikeassa alaosassa kaksi tähteä kimaltelee uskomattoman pimeällä taivaalla. Ne ovat, järjestyksessä oikealta vasemmalle, Alfa ja Beta Centauri. Alfa Centauriin kuuluu monta tähteä ja se on Maata lähin tähtijärjestelmä. Proxima Centauri, tähtijärjestelmään kuuluva kolmas tähti, joka ei näy paljain silmin, on hieman lähempänä Maata kuin Alfa Centaurin kirkkaimmat komponentit. Se on vain 4.2 valovuoden päässä sijaitseva lähin naapurimme. Aikaisemmat havainnot ovat antaneet vaikuttavia, mutta heikkoja vihjeitä tätä punaista kääpiötähteä kiertävästä pienestä seuralaisesta. Tammikuussa 2016 alkanut havaintokampanja – Pale Red Dot -kampanja (himmeä punainen piste) – etsii suurella tarkkuudella kääpiötähden kiertoradan tyypillistä huojuntaa, joka voisi paljastaa sitä kiertävän maankaltaisen planeetan olemassaolon. Mahdollisen uuden planeetan etsimiseen tullaan käyttämään HARPS-havaintolaitetta (High Accuracy Radial velocity Planet Searcher), joka on kiinnitetty ESO:n 3.6 metrin teleskooppiin La Sillalla. HARPS:in mittauksia täydentävät LCOGT-teleskooppiverkoston (Las Cumbres Observatory Global Telescope Network) ...

18. tammikuuta 2016: Linnunrata sisältää satoja miljardeja tähtiä. Siitä huolimatta kuvan keskellä oleva tähti on hyvin epätavallinen – se on aikamoinen saavutus! Brasilialais-amerikkalainen, Jorge Melendezin johtama ryhmä São Paulon yliopistosta havaitsi kahdella ESO:n teleskoopilla Chilessä, että tämä 2MASS J18082002–5104378 -niminen tähti on harvinainen jäänne Linnunradan oppivuosilta. Se tarjoaa tähtitieteilijöille kallisarvoisen mahdollisuuden tutkia ensimmäisiä galaksissamme syntyneitä tähtiä. ESO:n uuden teknologian teleskooppi NTT (New Technology Telescope) löysi 2MASS J18082002–5104378:n. Seuraavat, ESO:n VLT-teleskoopilla (Very Large Telescope) tehdyt seurantahavainnot paljastivat, että nuorista, Auringon kaltaisista tähdistä poiketen, tämä tähti sisälsi poikkeuksellisen vähän tähtitieteilijöiden metalleiksi kutsumia – eli vetyä ja heliumia raskaampia – alkuaineita. Itse asiassa se sisältää näitä alkuaineita niin vähän, että se tunnetaan UMP-tähtenä (ultra metal-poor star), eli erittäin metalliköyhänä tähtenä – ja se on kirkkain kaikista milloinkaan havaituista tämänkaltaisista tähdistä! Metalliköyhät tähdet ovat nykyään harvinainen näky sekä Linnunradassa (eso1132) että muissa lähigalakseissa, vaikka niiden uskotaan olleen yleisiä maailmankaikkeuden ollessa nuori. Metalleja syntyy ydinfuusiossa tähtien sisällä ja ...

11. tammikuuta 2016: Tämä Chilessä La Sillan observatoriolla otettu kuva näyttää täysikuun matalalla purppuranvärisellä taivaalla, valokuvaajan kyyristyneenä kalliolle ja NTT-teleskoopin (New Technology Telescope) kuin orrellaan kukkulan laella. Kuvassa nähdään ne kolme asiaa, joita havaitseva tähtitiede tarvitsee: havaittava kohde, teleskooppi, jolla sitä havaita, ja henkilö, joka pystyy tulkitsemaan havaintoja. Kuu on Maata lähin taivaankappale ja ainoa luonnollinen kiertolaisemme, joka kiertää Maata 400 000 kilometrin etäisyydellä. Kuu ei ole tähtitieteilijöiden suuri ystävä huolimatta sen esteettisestä hohdosta tässä kuvassa. Auringonvalo, joka heijastuu kuun pinnasta, aiheuttaa valosaastetta ja vaikeuttaa kaukaisempien ja hyvin heikkojen kohteiden havaitsemista. Valosaaste ei kuitenkaan häiritse miestä, joka ihailee näkymää tässä kuvassa. Hän on Babak A. Tafreshi, yksi ESO:n valokuvalähettiläistä. Teleskooppi kuroo umpeen tähtitieteilijöiden ja avaruuden kappaleiden väliset etäisyydet. Kuvassa näemme ESO:n NTT-teleskoopin, joka asennettiin vuonna 1989 ja päivitettiin täysin vuonna 1997 ”NTT-alkuräjähdyksessä”. NTT-teleskoopin tärkein ominaisuus on sen uraauurtava aktiivisen optiikan käyttö, jolla säädetään teleskoopin ohutta peiliä siten, että sen muoto on aina paras ...

4. tammikuuta 2016: Nämä ystävällisen näköiset, La Sillan observatoriolla ESO:n 3,6 metrin teleskoopin edessä kuvatut otukset ovat guanakoja. Guanakot, kuin myös vikunjat, ovat yksi kahdesta villistä kamelilajista, jotka elävät tällä alueella Chilen pohjoisosissa. Guanakot ovat yksi suurimmista maanisäkkäistä Chilessä 1-2 metriin (päästä häntään) yltävällä pituudellaan ja jopa 120 kilogramman painollaan. Nämä pelottomat seikkailijat asuvat Bolivian, Paraguayn, Argentiinan ja Andien halki ulottuvalla alueella: Chilen eteläpäässä sijaitsevasta Tulimaasta aina Peruun asti. Ne menestyvät autiomaan kasvillisuuden herkuilla ja nauttivat sieniä, ruohoja, lehtiä, puita ja jopa joidenkin kaktuksien kukkia osana ruokavaliotaan. Guanakot ja vikunjat ovat tuttu näky ESO:n havaintopaikoilla Atacaman autiomassa. Helmikuussa 2014 ESO:n henkilökunta pelasti vikunjanvasan, kun se harhautui ALMA:n (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) havaintopaikalle Chajnantorin ylätasangolla. Eläin oli joutunut eroon laumastaan tultuaan ketun jahtaamaksi. Se toipuu nyt Wildlife Rescue and Rehabilitation Centre –villieläinkeskuksessa Antofagastan yliopistolla ja palautetaan lopulta takaisin luontoon.

28. joulukuuta 2015: Moderni tiede ja muinaisen ihmisen henki näkyvät rinnakkain tässä ajatuksia herättävässä kuvassa kalliopiirroksesta lähellä ESO:n La Sillan observatorion havaintopaikkaa Chilessä. Kalliopiirros on muinainen kivikaiverrus, joita löytyy ympäri Maapalloa. Joissain paikoissa ne ulottuvat jopa aikaan 40000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua, mutta tässä kuvassa näkyvä on paljon uudempi. Kiven pintaan on kuvattu ihmisiä laamojen tai muiden villien kamelieläinten vierellä. Chilen Atacaman autiomaan alkuperäiset nomadikansat seurasivat näiden eläinten laumoja suurelta osin kuivan ja vihamielisen maan halki, ennen kuin omaksuivat paikallaan pysyvämmän kulttuurin ja loivat autiomaahan keitaita, joissa kasvattivat kamelieläimiä. Tähtien kalpea hohde vuoristoselänteen taustalla ja yllä, ja yhden La Sillan teleskoopin silhuetti kehystävät vuosisatojen kulkua ja ihmiskunnan kehitystä esihistoriasta meidän moderniin avaruustutkimusaikaamme.

21. joulukuuta 2015: Juhlakauden toivotukset koko Euroopan eteläisen observatorion puolesta! Toivotamme teille iloista vuoden loppua ja hedelmällistä vuotta 2016! Linkit Joulukortti 2015

14. joulukuuta 2015: Tämä puoleensavetävä kaasupilvi kuvattiin EFOSC2–havaintolaitteella (ESO Faint Object Spectrograph and Camera) ESO:n La Sillan observatoriolla. Se lymyilee Kentaurin (Centaurus) ruuhkaisessa tähdistössä eteläisen pallonpuoliskon taivaalla. Tämä kaasupilvi, nimeltään NGC 3699, on planetaarinen sumu. Sen tunnistaa epäsäännöllisestä, muhkuramaisesta rakenteesta ja sumun jokseenkin kahteen osaan jakavasta tummasta repeämästä. Nimestään huolimatta näillä kohteilla ei ole mitään tekemistä planeettojen kanssa, vaan ne muodostuvat noin Auringon massaisten tähtien kehityksen viimeisissä vaiheissa. Nimitys ”planetaarinen sumu” tulee ajalta, jolloin William Herschel havaitsi niitä ensimmäistä kertaa. Ne näyttivät sen aikakauden kaukoputkissa pyöreiltä, hyvin planeetoilta vaikuttavilta kohteilta. Kun Auringon kaltaiset tähdet lähestyvät elämänsä loppua, ne kuluttavat ytimiensä vetyvarastot loppuun, mikä lopettaa samalla ydinreaktiot. Tämä aiheuttaa tähden ytimen supistumisen painovoiman vaikutuksesta, ja sen kuumenemisen, kun taas viileämmät ulommat kerrokset laajenevat valtavasti. Esimerkiksi Auringon pinta tulee todennäköisesti ulottumaan Maan kiertoradalle asti saavuttaessaan tämän kehitysvaiheen. Poikkeuksellisen vahvat tähtituulet puhaltavat tähden kaasumaiset uloimmat kerrokset avaruuteen, jättäen lopulta jäljelle paljaan ytimen. Ydin alkaa lähettää ultraviolettisäteilyä, ...