Viikon kuva

13. syyskuuta 2021: Tämän kuvan katsominen saattaa saada sinut hieman sekaisin! Tämä viikon kuvassa näkyy samaan aikaan sekä pohjoisen että eteläisen pallonpuoliskon tähtitaivas yhdellä kertaan. Näet siis koko yön taivaan samalla kertaa, joka saa mielesikin taipumaan. Todellisuudessa tämä ei tietenkään ole mahdollista. Tämän kuvan luomiseksi valokuvaajat Petr Horálek ja Juan Carlos Casado ottivat kaksi kuvaa samalla pohjoisella ja eteläisellä leveysasteella eri pallonpuoliskoilla sijaitsevilta observatorioilta. Yläosan kuva on otettu Instituto de Astrofísica de Canariasin Roque de los Muchachos observatoriossa La Palmassa Kanariansaarilla, joka sijaitsee 29 astetta päiväntasaajan pohjoispuolella. Alaosan kuva on otettu ESO:n La Sillan observatoriossa Chilen Atacaman autiomaassa 29 astetta päiväntasaajan eteläpuolella. Kun kuvat on digitaalisesti yhdistetty, ne luovat jatkuvan näkymän yötaivaasta. Yksi kuvassa huomion herättävistä piirteistä on aavemainen valkoinen hehku, joka säteilee kuvan keskustasta pystysuoraan. Tämä on eläinratavalo, joka on ilmiö, jonka aurinkokuntamme pölyn sirottama auringon valo aiheuttaa. Ilmiö näkyy vain alueilla, jossa taivas on erittäin tumma ilman valosaastetta. Venus-planeetta loistaa kirkkaasti ...

6. syyskuuta 2021: Kuten Atlas pitelemässä taivasta muinaisessa antiikin Kreikan myytissä, tässä viikon kuvassa näyttää siltä, että ESO:n Very Large Telescope (VLT) kannattelee Kuuta täydellisen kuunpimennyksen aikana Paranalin observatoriolla Chilen Atacaman autiomaassa. Valokuvan otti tähtivalokuvaaja Juri Beletsky 26. toukokuuta 2021. Tämän viikon kuvan ottaminen vaati valokuvaajalta tarkkaa suunnittelua. Tarkat laskelmat mahdollistivat havaintopaikan asettamisen yhdeksän kilometriä Paranalin itäpuolelle, josta katsottuna laskeva kuunpimennys näkyi hetken juuri kaukoputkien kupolien yläpuolella, jotka kuvassa hehkuvat heikosti varhaisessa aamuhämärässä. Täydellinen kuunpimennys tapahtuu, kun Aurinko, Maa ja Kuu ovat samassa linjassa keskenään Maan ollessa Auringon ja Kuun välissä. Maan varjo peittää suoraa auringonvaloa siten, että ainoa Kuun pinnasta heijastuva valo on Maan ilmakehästä taittunutta valoa, jolloin Kuu saa punertavan värin. Koska Maan ilmakehä suodattaa auringonvaloa, tähtitieteilijät käyttävät usein kuunpimennyksiä ymmärtääkseen mitä merkkejä elämästä kaasukehissä näkyisi. Tämä voi auttaa pyrkimyksissämme etsiä elämää muilta planeetoilta. Tämä kuva on mukana ESO 2022 kalenterissa huhtikuun kohdalla. Jos haluat ostaa kalenterin, niin löydät sen verkkokaupasta ...

30. elokuuta 2021: Miten kala näkee Linnunradan? Saamme siitä melko hyvän käsityksen tämän galaksistamme otetun kalansilmälinssikuvan avulla, joka on otettu Paranal Residencian sisäänkäynnin alueelta Paranalin observatorion Base Campistä, joka sijaitsee 3 km eäisyydellä ESO:n Very Large Telescope eli VLT-kaukoputkesta. Paranal Residencia on todellinen ”tähtitieteilijöiden keidas”. Se sijaitsee Atacaman autiomaassa, joka on yksi maapallomme kuivimmista alueista. Residencia on mukava ja moderni rakennus, jossa ESO:n henkilökunta ja kävijät voivat levätä pitkien työvuorojen aikana ja se auttaa äärimmäisistä paikallisista ilmasto-olosuhteista selvitymistä. Residencia on maanalainen rakennus, jossa on 35 metriä leveä lasipeitteinen kupu, joka tuo luonnonvaloa sisään. Siellä on myös uima-allas, joka auttaa henkilökuntaa rentoutumaan ja edesauttaa rakennuksen kostutusjärjestelmän ylläpitoa. Rakennuksen julkisivu avautuu kohti Tyyntämerta, joka on vain 12 kilometrin päässä. Paranalissa on sijaintipaikan eteläisen leveysasteen ansiosta ainutlaatuinen näkymä Linnunrataan. On arvioitu, että Linnunrata koostuu muutamista sadoista miljardeista tähdistä. Suurin osa niistä on sijoittuneena galaksin tasoon, ja niiden valo synnyttää valovoimaisen koko yötaivaan yli kurottuvan vyön, jota ...

23. elokuuta 2021: Meteoroidi valaisee yötaivaan Paranalissa Chilen autiomaan yllä. Kuvassa näkyy kolme Yksikköteleskooppia ja yksi ESO:n Very Large Telescope (VLT) kaukoputken aputeleskooppi, jotka todistavat erään aurinkokunnan matkaajan pitkän matkan matkan päättymistä tässä upeassa valonvälähdyksessä. Asteroideja pienemmät meteoroidit ovat avaruudessa vaeltavia kivimurikota. Tullessaan Maapallon ilmakehään ne kuumenevat ja höyrystyvät ilmakehän aiheuttaman kitkan vuoksi. Taivaalla tämä näkyy valojälkenä, joka tunnetaan tähdenlentona (tai meteoriitina). Meteoroidin jäänteitä, jotka eivät tuhoudu täysin ja saavuttavat maanpinnan, kutsutaan meteoriitiksi. Valojäljen väri paljastaa meteoroidin kemiallisen koostumuksen. Vihreä ja keltainen valo viittaavat vastaavasti magnesiumin ja raudan läsnäoloon. Taivaalla hohtava diffuusi punainen hehku on seurausta Maan ilmakehän hapesta ja typestä. ESO:n VLT on maailman kehittynein optinen tutkimuslaitos. Se koostuu neljästä Yksikköteleskoopista ja neljästä siirrettävästä aputeleskoopista. Aputeleskoopit toimivat yhdessä niin kutsutussa Very Large Telescope Interferometer eli VLTI:ssä, jossa kunkin yksittäisen teleskoopin keräämä valo yhdistetään. Siten tähtitieteilijät voivat tutkia maailmankaikkeutta huomattavasti tarkemmin. Vaikka Yksikköteleskoopit toimivat suurimman osan ajasta erillisinä kaukoputkina, niiden keräämä valo voidaan ...

16. elokuuta 2021: Tummat taivaan alueet risteävät Chilen taivaan yllä ESO:n Paranalin Observatoriossa. Linnunradan kirkkain alue piilottelee pimeällä taivaalla ESO:n VISTA-teleskoopin kanssa. Tämä Suurena repeämänä tunnettu taivaan alue koostuu valtavista kaasu- ja pölypilvistä, jotka sijaitsevat Aurinkokunnan ja Linnunradan sisäalueiden välissä. Nämä pilvet imevät suurimman osan näkyvästä valosta, joka on peräisin galaksimme keskusalueella olevista miljardeista tähdistä. Tähtitieteilijät pystyvät silti tarkkailemaan Linnunradan keskustaa infrapuna- ja radioaaltojen avulla, jotka kulkevat pilvien läpi. Voimme kirjaimellisesti katsoa suuren repeämän "läpi". Visible and Infrared Survey Telescope for Astronomy, eli VISTA-teleskooppi on osa ESO:n Paranalin observatoriota. Se sijaitsee ESO:n Very Large Telescope eli VLT-kaukoputken viereisellä huipulla. Se on yksi suurimpia infrapuna-alueen kaukoputkia, joilla tehdään suuria taivaan kartoituksia. Sen avulla tähtitieteilijät kartoittavat maailmankaikkeutta ja selvittävät kosmisia mysteereitä, kuten galaksien kehitystä.

9. elokuuta 2021: Linnunradan upea kaari levittäytyy Chilen yötaivaan ylle. Taivaalla loistaa myös vasemmalla näkyvät Magellanien pilvet. Tätä näkymää voi ihastella ESO:n Paranalin observatorion valvontarakennuksesta Very Large Telescope (VLT) kaukoputken kotipaikkalla. Linnunrata on halkaisijaltaan 100000-200000 valovuotta, ja se koostuu Auringon lisäksi miljardeista muista tähdistä. 27000 valovuoden etäisyydellä oleva galaksimme keskusta näkyy Linnunradan kaaressa vasemmassa yläkulmassa olevana kirkkaana alueena. Auringolta kestää lähes 250 miljoonaa vuotta yhteen kierrokseen Linnunradan keskustan ympäri, joita se on tehnyt noin 20 kertaa muodostumisensa jälkeen. Suuri ja Pieni Magellaanin pilvi ovat vain kaksi Linnunradan galaktisista naapureista. Ne kiertävät galaksiamme noin 160000 ja 200000 valovuoden etäisyydellä. Nämä kääpiögalaksit ovat epäsäännöllisen muotoisia, joka mahdollisesti johtuu niiden keskinäisestä ja Linnunradan välisestä gravitaatiovuorovaikutuksesta. Jos teleskooppeja ajateltaisiin Paranalin observatorion silminä, niin hallintarakennus olisi sen aivot. Eri toimistojen ohella se vastaa teleskooppien toiminnasta ja sieltä löytyy valvomohuone, josta käsin kaikkia teleskooppeja ja instrumentteja ohjataan. Sieltä käsin kaukoputket käännetään kosmisia kohteita kohti ja siellä tehdään kerätyn datan ...

2. elokuuta 2021: Tämä viikon kuva näyttää pieneltä planeetalta, vaikka se kuvaa itse asiassa ESO:n La Sillan observatoriota. Kuvassa on käytetty valokuvaustekniikkaa, jota kutsutaan stereografiseksi projektioksi, jolloin litteä kuva heijastetaan pallopinnalle. La Silla vihittiin käyttöön vuonna 1969 ja se on nykyisin useiden ESO:n instrumenttien sijoituspaikka. Sen lisäksi, että se on ensimmäinen ESO:n observatorio, se on ollut myös mukana monissa tieteellisissä ja teknologissa läpimurroissa. ESO:n uraauurtava 3,58-metrinen New Technology Telescope (NTT) oli ensimmäinen teleskooppi maailmassa, jossa oli tietokoneohjattu eli ”aktiivinen” pääpeili. Se toimi tiennäyttäjänä ESO:n Very Large Telescope (VLT) -teleskooppille, jossa kaikki neljä 8-metristä peiliä ovat aktiivisia. ESO:n 3.6-metrin teleskooppiin kiinnitetty High Access Radial nopeus Planet Searcher, eli HARPS-instrumentti on erittäin tehokas eksoplaneettojen metsästäjä. Se löysi muun muassa ensimmäisen ”Maan kaltaisen” planeetan, joka on sijoittuneena tähden elinkelpoiselle vyöhykkeelle. ”Planeetta La Sillan” yläpuolella kotigalaksimme Linnunradan helminauha kaartuu upeasti. Chilen Atacaman aavikon kuivat olosuhteet mahdollistavat tällaiset upeat näkymät, ja La Sillassa voi kokea yli 300 pilvetöntä ...

26. heinäkuuta 2021: Avaruus voi olla yksinäinen paikka. Ei kuitenkaan aina, kuten tämä HCG 86 galaksikvartetti sen osoittaa. Kuva on otettu ESO:n VLT Survey Telescope eli VST-kaukoputkella. Neljä galaksia, jotka sijaitsevat noin 270 miljoonan valovuoden päässä Maasta Jousimiehen tähdistössä, muodostavat Maasta katsottuna kolmion. Niistä kolme muodostavat suoran yhden galaksin ollessa niiden alapuolella. Venyneen galaksin oikealla puolella olevat kirkkaat kohteet eivät ole osa kvartettia. HCG tulee sanoista Hickson Compact Group, ja termiä käytetään kuvaamaan galaksiryhmiä, joissa on neljästä kymmeneen galaksia, ja joiden jäsenet ovat fyysisesti hyvin lähellä toisiaan. Pakkautumisen vuoksi tällaiset ryhmät ovat ihanteellisia ympäristöjä galaktisten vuorovaikutusten tutkimiseen, ja näissä galaksit saattavat joskus sulautua toisiinsa. Tämän kuvan HCG 86:sta otti tähtitieteilijöiden ryhmä johtajanaan Rossella Ragusa Istituto Nazionale di Astrofisica Italiasta. Se on otettu osana VST Early-type Galaxy Survey eli VEGAS-ohjelmaa. ”VST:n avulla pystymme tutkimaan galaksien lähettyvillä olevia hyvin himmeitä rakenteita, jotka ovat menneisyydesä tapahtuneiden gravitaatiovuorovaikutusten ja yhdistymisten jäänteitä”, Ragusa sanoi. Kartoittamalla erityisesti ryhmän galaksien ...

19. heinäkuuta 2021: Tämän viikon kuvassa näkyy koko Chilen tähtitaivaan loisto mukaan lukien planeetat, Linnunradan keskusta, tähdet, hehkuva kaasu, vuorten siluetti ja jopa komeetta. Kuva on otettu Paranalin observatoriolla ESO:n pääsisäänkäyntirakennuksen lähellä. Horisontissa loistaa vihreä, pyöreä, utuinen möykky, joka on itse asiassa planeettojen välinen vierailija nimeltään komeetta 252P/LINEAR. Komeetta kuvattiin sen kulkiessa Maan ohi huhtikuussa 2016 noin 5,3 miljoonan kilometrin etäisyydeltä planeetastamme (joka on kosmisen mittapuun mukaan melko lähellä!). Vaikka se oli liian heikko näkyäkseen paljain silmin, se näkyi teleskoopeilla sekä valokuvissa hyvin, kuten tässä. Oikealla näkyy toinen värikäs kohde: pieni, vaaleanpunainen hehku, joka näkyy komeetasta oikealla horisontin yläpuolella. Kohde on Laguunasumu, joka sijaitsee noin 5000 valovuoden etäisyydellä Maasta. Kaukoputken tai kiikarin avulla katsottuna se voi näyttää harmaalta, koska ihmissilmän väriherkkyys on heikko pienessä valossa. Pitkissä valotuksissa sen upeat eloisat värit tulevat esille. Kuvan näyttävin taivaan tähdistö on Scorpius (Skorpioni), mutta sen tähdet jäävät planeettojen jättiläisen Saturnuksen vaalean loisteen varjoon samoin kuin punertavan ...

12. heinäkuuta 2021: Tämä näyttävä viikon kuva on otettu ESO:n Paranalin observatoriolta, joka on ESO:n Very Large Telescope kaukoputken kotipaikka. Observatorio sijaitsee 2635 metriä korkealla Cerro Paralilla Pohjois-Chilen Atacaman autiomaassa. VLT:n muodostavat neljä yksikköteleskooppia näkyvän aivan tämän panoraamakuvan keskellä. Teleskoopit poseeraavat Linnunradan upeaa taustaa vasten, joka näyttää aivan tähdistä koostuvalta sateenkaarelta. Kuvassa näkyy myös kolme neljästä pienemmästä aputeleskoopista (Auxiliary Telescopes). Tähtitieteilijät käyttävät erilaisia teleskooppien kokoonpanoja raiteilla liikkuvien siirrettävien kaukoputkien ansiosta. Löydätkö kaikki kolme kuvassa näkyvää aputeleskooppia?

5. heinäkuuta 2021: Cerro Armazones on ESO:n tulevan lippulaivateleskoopin Erittäin suuren teleskoopin (ELT) sijoituspaikka. Cerro Armazones sijaitsee Chilessä Atacaman autiomaassa vain 20 km:n päässä ESO:n Paranalin observatoriolta. Siellä on ESO:n Very Large Telescope kaukoputki, ja se sijaitsee hieman yli 3000 metrin korkeudella merenpinnasta. Tämän paikan eristäytyneisyyttä kuvaa hyvin kuvassa kirkkaasti näkyvä Linnunradan vyö, joka levittäytyy Armazonien kraatterin ylle lähes täydellisesti. Tämä eristyneisyys tarkoittaa sitä, että täällä ollaan kaukana kaupunkien valosaasteesta, ja se tekee Atacaman autiomaasta ihanteellisen sijaintipaikan tähtitieteen tutkimuslaitteille, kuten ELT:lle. Sen valmistuttua siitä tulee ”maailman suurin taivaalle katsova silmä”. Tämä kuva on otettu 5.7.2019 ja siinä näkyy hieman kaivettu vuorenhuippu, joka on nykyisin rakennustyömaana. Perustusten betonivalut alkoivat joulukuussa 2019, ja tämän maailmaa mullistavan teleskoopin rakentamisen odotetaan valmistuvan tämän vuosikymmenen aikana.

28. kesäkuuta 2021: ESO:n La Sillan observatorion taivaalla näkyi näyttävä Kuun aiheuttama halo 22° sädekehänä kohteen ympärillä. Halo on optinen ilmiö, joka on seurausta siitä, että Kuun valo vuorovaikuttaa miljoonien ilmakehässä olevien jääkiteiden kanssa. Se muodostaa Kuun ympärille renkaan, jonka näennäinen säde on noin 22°. Se tunnetaan myös nimillä ”kuurengas” tai ”talvihalo”. Vaikka tämä onkin kaunis näky taivaalla, se esiintyy olosuhteissa, jotka eivät ole optimaalisia tähtitieteellisten havaintojen kannalta. Pilvet ja Kuun kirkas valo vaikuttavat tähtitieteellisten havaintojen laatuun ja tarkkuuteen. Se ei kuitenkaan vähennä tämän upean näkymän viehättävyyttä. Itse asiassa kuvassa näkyy muutamia tähtiä. Erityisesti yötaivaan kirkkain tähti Sirius näkyy kuvan yläreunassa hieman keskustasta vasemmalle.

21. kesäkuuta 2021: La Sillan observatorion pimeän vuorenrinteen ja Linnunradan muodostaman holvikaaren välissä sijaitsee La Sillan observatorion New Technology Telescope (NTT) kaukoputki. Vuodesta 1989 lähtien tämä ESO:n teleskooppi on havainnut ja ottanut upeita tarkkoja kuvia yötaivaastamme. Sen viimeisimpiin saavutuksiin kuuluvat: kahden neutronitähden yhdistymisen havaitseminen, asteroidien rakenteen tarkempi selvittäminen, satojen planetaaristen sumujen analysointi, sekä kaukana aurinkokunnastamme sijaitsevien planeettojen tutkiminen. Suurien pääpeilien avulla teleskoopit pystyvät keräämään enemmän valoa. Suuren peilin täydellistä muotoa on kuitenkin vaikeampi ylläpitää. Tähtitieteilijät huomasivat, että halkaisijaltaan yli viiden metrin pääpeileillä kuvanlaatu heikkeni merkittävästi, kun painovoima sai niiden muodon muuttumaan (NTT on halkaisijaltaan 3,5 metriä ja se oli tarkoitettu koelaitteeksi, jonka avulla suuremmilla peileillä varustettuja teleskooppeja pystyttäisiin rakentamaan). Aktiivinen optiikka on idea, joka tuli ESO:n insinööriltä Raymond Wilsonilta. Se tarkoittaa sitä, että ohutta ja muotoa muuttavaa pääpeiliä voidaan ohjata erityisellä tukijärjestelmällä, jonka avulla nämä painovoiman aiheuttamat muodonmuutokset voidaan korjata. Tämän uuden tekniikan avulla aikaansaadut parannukset maapääliseen tähtitieteeseen olivat valtavat. Aktiivisesta optiikasta tuli ...

14. kesäkuuta 2021: ESO:n Paranalin observatorio on ESO:n Very Large Telescope (VLT) kaukoputken sijoituspaikka ja sen yllä olevalla pimeällä taivaalla näkyy henkeäsalpaava taivas. Taivas on niin selkeä ja täynnä tähtiä, että niitä voisi melkein koskettaa. ESO:n valokuvalähettiläs Petr Horálek seisoo VLT:n tasanteen päällä ja kurottaa kohti taivaalla näkyvää kohdetta. Voit ehkä luulla kohteen olevan tähti, kuten monet muutkin taivaalla olevat kohteet, mutta se on itse asiassa aurinkokuntamme planeetta kaasujättiläs Jupiter. Lähempänä Maata taustalla näkyy neljä Yksikköteleskooppia (UTS), jotka muodostavat VLT:n. Jokaisessa UT:ssa on 8,2-metrinen peili, ja ne toimivat kaikki yhdessä tuottaakseen maailman tarkimpia kuvia maailmankaikkeudesta. Neljän UT:n lisäksi VLT:ssä on neljä pienempää, liikuteltavaa aputeleskooppia (ATS), joissa on 1,8-metriset peilit. Chilen Atacaman aavikko osoittaa jälleen miksi se on ESO:n VLT:lle ihanteellinen paikka. Observatorion syrjäinen sijainti merkitsee sitä, että valosaastetta on hyvin vähän tai ei lainkaan, mikä on tähtitieteen kannalta elintärkeää ja sen ansiosta myös tällaiset henkeäsalpaavat näkymät ovat mahdollisia.

7. kesäkuuta 2021: Tässä ESO:n viikon kuvassa on galaksi nimeltään NGC 4254 tai Messier 99. Galaksi on kaunis kosminen helmi, joka sijaitsee Coma Berenicesin (Berenicen hiukset) tähdistössä. Messier 99 on erityinen galaksi, koska se on luokiteltu 'grand design' spiraali galaksiksi. Nämä ovat eräänlaisia galaksien arkkitehtuurin mallikappaleita, joissa on selkeästi erottuvat galaksin keskustan ympärille kiertyvät spiraalihaarat. Vain noin 10 prosenttia kaikista spiraaleista edustaa tätä tyyppiä, joten Messier 99:n kaltaiset kohteet ovat melko harvinaisia. Messier 99:n luokittelun taustalla olevat tekijät näkyvät tässä kuvassa selkeästi. Kuvassa kirkkaat, pyörivät spiraalihaarat kiertyvät taustan tummaa avaruutta vasten, ja ne ovat helposti erotettavissa lukuisiksi haarautuviksi, mutta silti yhtenäisiksi rakenteiksi. Tämä kuva on otettu osana ESO:n kosmisten helmien ohjelmaa (Cosmic Gems programme), jonka puitteissa tuotetaan kuvia mielenkiintoisista, kiehtovista tai visuaalisesti kiinnostavista kohteista ESO:n teleskooppeilla, opetusta ja tiedeviestintää varten. Ohjelmassa hyödynnetään kaukoputkiaikaa, jota ei voi käyttää tiedehavaintoihin. Kaikki kerätyt tiedot voivat kuitenkin soveltua myös tieteellisiin tarkoituksiin, ja ne laitetaan tähtitieteilijöiden saataville ESO:n ...

31. toukokuuta 2021: Jos katsot tarkasti tämän kuvan heikkoa ja sumeaa keskustaa, löydät aavemaisen galaksin. Galaksin nimi UDG4 ei kuitenkaan ole ihan yhtä aavemainen. Kuva on otettu ESO:n VLT Survey teleskoopilla (VST). UDG tarkoittaa ultradiffuusia galaksia, jotka ovat yhtä suuria kohteita kuin Linnunrata, mutta niissä on 100—1000 kertaa vähemmän tähtiä. Nämä galaksit ovat äärimmäisen himmeitä, ja niissä ei ole lainkaan tähtiä muodostavaa kaasua. Tämä saa ne näyttämään utuisilta kosmiselta pilviltä, tai avaruuden tahroilta. Niiden alkuperästä yhä kiistellään, mutta tähtitieteilijät arvelevat, että ne voisivat olla ”epäonnistuneita” galakseja, jotka menettivät kaasuvarantonsa jo varhaisessa vaiheessa. Tämä kuva UDG4:stä on otettu osana paljon laajempaa tutkimusohjelmaa VST Early-type Galaxy Surveytä (VEGAS), jonka tarkoituksena on tutkia erittäin heikkoja galaksijoukkojen rakenteita. Nämä ovat useista galakseista koostuvia painovoiman toisiinsa sitovia suuria ryhmiä. Italian Instituto Nazionale di Astrofisicasta kotoisin olevan Enrichetta Iodicen johtama tutkimusryhmä on löytänyt useita UDG-galakseja Hydran galaksijoukosta, mutta niiden todellisen luonteen selvittämiseksi tarvitaan lisää havaintoja. UDG-galakseja voi olla vaikea ...

24. toukokuuta 2021: Tässä kuvassa aamun ensimmäiset auringonsäteet saavuttavat ESO:n Very Large Telescope (VLT) kaukoputken, joka sijaitsee Cerro Paranalissa Pohjois-Chilessä. Tämä hetki on merkki siitä, että takana on taas yksi onnistunut havaintoyö maailman tuottavimmalla maapäälisellä tähtitieteen yksiköllä. VLT sijaitsee 2635 metriä merenpinnan yläpuolella yhdellä maailman parhaista paikoista tutkia universumin ihmeitä. Paikan korkeuden voi aistia taustalla näkyvästä ”merestä”. Ajatus voi kuitenkin johtaa harhaan, sillä Atacaman autiomaa, jossa ESO:n VLT sijaitsee, on erittäin kuiva paikka. Veden sijaan kaukainen, sinisävyinen meri onkin itseasiassa alemmalla korkeudella esiintyviä pilviä. Linkit: VLT:n panoraamakuva

17. toukokuuta 2021: Tässä ESO:n valokuvalähettiläs Gerhard Hüdepohlin ottamassa kuvassa ESO:n La Sillan observatorio levittäytyy upeasti silmiemme eteen. Kuvassa näkyy Chilen Atacaman autiomaassa sijaitseva vuorenhuippu, jossa näkyy lukuisia kaukoputkia ja muita rakennuksia karussa, eristäytyneessä maisemassa. Etualaa hallitsee ESO:n 3.6-metrin teleskooppi, jossa on kaareva valkoinen kupu ja harmaa runko-osa. Pieni silta yhdistää kaukoputken toiseen valkokupoliseen, pienempää kaukoputkeen, joka on nyt jo käytöstä poistettu ESO:n Coudé’ aputeleskooppi. Taustalla kauempana näkyy useita matalia suorakaiteen muotoisia rakennuksia, jotka levittäytyvät vuorenrinteen alueelle. Näissä sijaitsevat alueen operointikeskus, makuutilat ja hotelli. Kuten tämä kuva todistaa, niin muita merkkejä ihmisten läsnäolosta ei ole näkyvissä moneen kilometriin. Haastavalla 2400 metrin korkeudella ja maailman kuivimman aavikon liepeillä sijaitsevasta La Sillasta ei koskaan tule asutuksen tai kaupallisten kohteiden keskittymää. Sen sijaan eristäytyminen tekee La Sillasta yhden maailman parhaista tähtitieteen tutkimuksen paikoista, jossa on pimeä ja pilvetön taivas useimpina vuoden iltoina.

10. toukokuuta 2021: Tämän viikon kuvassa on DG121, joka on HII-alue, eli ionisoidun vedyn pilvi. Kohde sijaitsee Puppiksen (Peräkeula) tähdistössä. HII-alueet ovat emissiosumuja ja ne syntyvät, kun nuoret, massiiviset tähdet lähettävät voimakasta ultraviolettisäteilyä, joka ionisoi ympäröiviä kaasupilviä. Näillä alueilla näkyy yleensä epäsäännöllisiä rakenteita, joilla ei ole teräviä rajoja. Tämä tekee niistä utuisia valokuvauksellisia kohteita. DG121-alueen kirkkain tähti, joka näkyy keskustan lähellä, on HD60068. Tämä upea kuva on otettu FORS 2-instrumentilla (FOcal Reducer and low dispersion Spectrograph) ESO:n Very Large Telescope kaukoputkella Chilen Atacaman autiomaassa. Tähtitieteilijät ovat kutsuneet tätä havaintoinstrumenttia ”Paranalin Sveitsin armeijan linkkuveitseksi”, koska se pystyy tutkimaan useita erilaisia tähtitieteen kohteita monin eri tavoin.

3. toukokuuta 2021: Tämän viikon kuvassa on yksinäinen taivasta tarkkaileva antenni. Todellisuudessa tämä antenni on kaukana yksinäisestä. Se on osa Atacama Large Millimeter/submillimeter Array (ALMA)-teleskooppia, joka käsittää 66 suuren tarkkuuden antennia. Ne ovat levittäytyneet Chajnantorin tasangolle, joka sijaitsee korkealla Chilen Andeilla. Tässä kuvassa meitä hemmotellaan vaikuttavalla monivärisellä näkymällä ALMAn yläpuoleiselle taivaalle. Horisontin yllä näkyy vihreä ilmahehku, antennin takaata kurkistaa Suuri Magellanin pilvi, ja Linnunradan upea vyö levittäytyy pään yläpuolella. Nämä antennit on optimoitu keräämään sähkömagneettista säteilyä millimetrin aallonpituuksilla, joka on infrapuna- ja radioaaltojen välissä olevaa valoa. ALMA näkee hyvin erilaisen maailmankaikkeuden kuin me. Ihmisten silmät ovat kehittyneet näkemään näkyvää valoa, kun ALMA puolestaan katselee maailmankaikkeutta pidemmillä aallonpituuksilla. ALMA havaitsee maailmankaikkeuden kylmimmistä kohteista, kuten tiheistä tähtiä muodostavista pilvistä, peräisin olevaa säteilyä. Muita havaintokohteita ovat vastasyntyneiden tähtien ympärillä oleva materia, kaukaiset galaksit ja monet muut kohteet. ALMA pystyy tutkimaan kohteita ennennäkemättömällä herkkyydellä ja resoluutiolla. ALMA on havainnut Einsteinin renkaita, kuvannut protoplanetaarisia kiekkoja, ja havainnut monimutkaisia ...